Talvisodan päättymisen päivän iltana, 13.3.2016, sytytettiin tervastulet ja kynttilät sotaan lähteneiden muistomerkillä Viitasaarella. Viitasaaren Reserviupseerien ja Viitasaaren seurakunnan perinteinen kenttähartaus pidettiin tänä vuonna vanhan keskikoulun rannassa, samalla paikalla mistä Viitasaaren miehet lähtivät talvi- ja jatkosotaan.Paikalla oli viitisenkymmentä sanankuulijaa hämärtyvässä illassa.
Tilaisuuden aluksi Mauri Kananen lausui tervetuliaissanat kertoen Viitasaaren miesten sotatiestä talvisodassa. Rauhan astuessa voimaan kello yhdentoista jälkeen rintamalla olevat miehet ihmettelivät syvää hiljaisuutta, kun yhtään laukausta ei kuulunut enää. Luonto heräsi hetken päästä ja saattoi kuulla jopa lintujen laulua kuten kotiseudulla. Ei millään voinut heti uskoa, että rauha oli tullut. Pian väsyneet ja nuhruiset miehet, kiitollisin mielin, lauloivat yhteisen virren ja sen jälkeen sytyttivät nuotiot palamaan ryhtyen kahvin ja korvikkeen keittoon.
Kirkkoherra Antti Hiltunen piti varsinaisen hartauden, mikä aloitettiin samalla virrellä kuin Viitasaaren miehet aikanaan olivat rauhan tultua veisanneet: Jumala ompi linnamme, ja vahva turva aivan ( 170) . Sitä virttä yhdessä veisatessamme, illan hämärässä, tervastulien tuoksussa ja loisteessa, tuli hyvin kiitollinen olo kaikkia veteraaneja ja lottia kohtaan. Heidän taistelun ja työnsä ansiosta isänmaamme itsenäisyys oli säilynyt ja tämäkin hartaus voitiin pitää tutussa paikassa ja kaikessa rauhassa. Paljon oli aihetta kiitokseen.
Hartauden päätyttyä väki poistui kiitollisin , turvallisin mielin pimenevään iltaan.
Teksti : Kari Hämäläinen
kuvat: Hannele Saukkoriipi